Lihavuusleikkaus
Julkinen keskustelu ihmisten painon tasaisesta kohoamisesta ja myös todellisesta ylipainosta lähes kaikissa maissa kuvastaa osaltaan kunkin yhteiskunnan, yhteisön ja myös yksilöiden huolen ja ihmettelyn aiheita, vallitsevaa käsitystä ihmisen normaaliudesta, suhtautumista poikkeavuuksiin ja viime kädessä myös ihmisen arvoon. Usein kuulee kysymyksen. Pitääkö julkisin varoin tukea henkilöitä, jotka ovat itse ainakin osittain aiheuttaneet sairastumisensa esimerkiksi vakavan tai sairaalloisen ylipainon?
Näitä tekevät www.stadinplastiikkakirurgia.fi/lihavuusleikkaus-mahalaukun-ohitusleikkaus/
ja
www.medimatkat.fi/terveyspalvelut/mahalaukun-ohitusleikkaus-lihavuusleikkaus/.
Suomessa aloitettiin lihavuusleikkaukset julkisin varoin viime vuosikymmenellä tarkoin kriteerein valituille potilaille. Tällä hetkellä lihavuusleikkauksiin on pitkät jonot ja kriteereitä on useita. Vain täysi-ikäset hyväksytään leikkauslistalle ja mieluiten alle 60-vuotiaat. Joskus leikkaukseen pääsee myös 60-65-vuotias. Pysyvää painon alentamista liikunnan, ruokavalion tai laihdutusryhmiin osallistumalla on jo pitänyt tosissaan yrittää asiantuntijan opastuksella. Melko terveen ihmisen painoindeksi BMI:n pitää olla yli 40. Jos henkilö sairastaa diagnosoitua diabetesta, verenpainetautia, uniapneaa, nivelrikkoa kantavissa nivelissä tai munasarjojen monirakkulatautia niin tällöin painoindeksiraja on 35. Henkilön on myös ennen leikkausta sitouduttava runsaan kuukauden mittaiselle ENED-ruokavaliolle eli erittäin niukkaenergiselle dietille. Alkoholismi, vaikea ahmimishäiriö ja muutkin vaikeat mielenterveysogelmat voivat olla esteenä leikkaukselle.
Viime vuosien leikkausmäärä Suomessa on vakiintunut noin tuhanteen vuodessa. Valtaosa tehdään julkisissa sairaaloissa ja pieni osa yksityissairaaloissa samoilla kriteereillä myös terveydellisistä syistä. Muissa pohjoismaissa leikkausmäärät asukaslukuunkin suhteutettuna ovat moninkertaisia. Tarve leikkausten lisäämiselle Suomessa on kiistaton. Meillä on arviolta yli 300 tuhatta henkilöä, joiden BMI on yli 35 ja heistä huomattavalla osalla on diabetes joko diagnoosina tai piilevänä.
Leikkaustekniikoista pantaleikkaus, jossa mahalaukun yläosan ympärille sijoitettavalla pannalla pienennetään mahalaukkua, on jo jäämässä historiaan komplikaatioista ja vähäisistä hyödyistä johtuen. Uusin ja toiseksi käytetyin menetelmä nykyään on kavennusleikkaus, jossa mahalaukkua pienennetään kaventamalla se ikään kuin hihamaiseksi putkeksi, josta pienet ruoka-annokset etenevät melko nopeasti suolistoon. Yleisin on ohitusleikkaus. Siinä mahalaukku ja myös pohjukkaissuoli ohitetaan kun mahalaukun yläosaan jätetty vain muutaman kymmenen millilitran kokoinen uusi, pieni mahalaukku yhdistetään suoraan ohutsuoleen. Leikkaus tehdään nukutuksessa tähystämällä.
Yleisimpiä komplikaatioita ovat haavatulehdukset, vuodot, keuhko-ongelmat, laskimotukokset ja keuhkoveritulppa. Näiden riskejä yritetään jo ennalta pienentää lääkityksellä ja mm. tukisukilla ja vastaavilla. Harvinaisempia ovat suoliston kiinniketukokset ja kiertymät, saumojen ahtaumat ja jäännösmahalaukun haavaumat. Haittana voidaan myös pitää pienistä ruoka-annoksista johtuvaa vähäistä vitamiinien ja suojaravinteiden saantia, joka on korjattavissa.Pitkäaikaisseurannassa myös anemian on todettu yleistyvän. Tutkimusten mukaan useimpien potilaiden paino on pysyvästi alentunut ja liitännäissairaudet vähentyneet. Erityisesti diabeteksen hoitotulokset ovat parantuneet. Haastatellut potilaat kertovat elämänlaatunsa kohentuneen selvästi leikkauksen jälkeen.
Rintojen suurennus
Tyytymättömyys oman kehon pieniinkin poikkeamiin niin kutsutusta normaalista tai pyrkimys ihannevartaloon on eri aikoina ja eri kulttuureissa aikaansaanut monia muoti-ilmiöitä toisinaan hyvinkin haitallisia tai terveyttä uhkaavia. Naisten rintojen suurennusta on kokeiltu jo yli sata vuotta sitten ruiskutettavilla täyteaineilla kuten parafiinilla ja silikonilla. Vielä viime aikoinakin on ollut nähtävillä mainoksia ruiskutettavista ihmeaineista ja pillereistä, jotka suurentavat rintoja ainakin hetkellisesti.
Nykyaikaisella esteettisellä plastiikkakirurgialla on tarjottavana kaksi suosittua tapaa rintojen suurennukselle. Vanhemmassa menetelmässä, rasvansiirrossa, muualta omasta kehosta esimerkiksi vatsan alueelta imetään vesisuihkuavusteisella WAL-tekniikalla rasvakudosta, joka huolellisen puhdistuskäsittelyn jälkeen pieninä annoksina siirretään rintoihin. Yhden operaation aikana
voidaan siirtää enintään muutaman desilitran verran. Mikäli halutaan hieman enemmän, niin uusintaleikkaus muutaman kuukauden kuluttua on mahdollinen. Leikkaus tehdään useimmiten paikallispuudutuksessa.
Moni käy leikkauksessa Virossa, Tallinnassa toimivat mm. www.medimatkat.fi/terveyspalvelut/rintojen-suurennus/
ja www.stadinplastiikkakirurgia.fi/rintojen-suurennus/.
Toinen tapa on varsinainen suurennusleikkaus, jossa rintaan tehdään viillon avulla tasku, johon asennetaan useimmiten silikoni-implantti tai vielä toisinaankin suolaliuosta sisältävä implantti. Tämä leikkaus tehdään nukutuksessa ja se kestää pari tuntia.
Ketkä näihin rintojen suurennusleikkauksiin hakeutuvat? Melko suuri osa kertoo tulevansa synnytyksen ja imetyksen jälkeen kohentamaan ulkonäköään. Myös monet ikääntyneemmät naiset haluavat korjauttaa vuosien myötä tulleita muutoksia rintakudoksissa. Nykyään suurin ryhmä lienee nuoret aikuiset, jotka eri syistä ovat tyytymättömiä rintoihinsa. Syy voi olla synnynnäinen pienirintaisuus tai epäsymmetria tai vain halu kasvattaa kuppikokoa, kun ilmiö on muuallakin suuressa suosiossa. Aivan oman ryhmänsä muodostavat terveydellisin perustein kuten vakavan onnettomuuden tai sairauden esimerkiksi rintasyövän tai synnynnäisten epämuodostumien vuoksi korjausleikkauksiin hakeutuvat naiset. Näitä rekonstruktiivisia leikkauksia tehdään myös julkisissa sairaaloissa.
Leikkauksiin liittyy aina haittatekijänsä ja riskinsä, vaikka niitä pystytään pienentämään hyvällä ennakoinnilla muun muassa leikkausta edeltävillä terveystarkastuksilla ja -selvityksillä kuvantamisineen ja laboratoriokokeineen. Nukutuksen vaikutus, nesteen tai verenpurkaumat, turvotus, tulehdukset, ihotunnon heikentyminen tai herkistyminen ovat melko tyypillisiä. Alkupäivinä kipulääkitys, haavanhoito ja kevyt liikunta helpottavat tilannetta. Hyvien tukiliivien tai vastaavien käyttöä suositellaan useimmilla noin kuukaudeksi. Implantin ympärille toisinaan kasvava runsas sidekudos on yleisimpiä pitkäaikaisvaikutuksia. Jossain vaiheessa myös implantin poisto ja/tai vaihto tulee vastaan.
Rasvaimu
Rasvaimu on esteettisen plastiikkakirurgian menetelmä, jossa kehon jostain osasta poistetaan rasvakudosta asiakkaan ulkonäön kohentamiseksi. Lihavuuteen liittyvien sairauksien hoitoon tai ennaltaehkäisyyn menetelmä ei sovellu. Rasvaimu on ensisijaisesti vartalon muokkauskeino. Ensimmäisiä kokeiluja on dokumentoitu lähes sadan vuoden takaa. Menetelmän yleistyminen tapahtui 1970-luvun USA:ssa samoihin aikoihin monien muiden ulkonäön muokkaamiseen kehiteltyjen kirurgisten ja myös kevyempien toimenpiteiden yleistyessä erityisesti naisten keskuudessa.
Ihmisen rasvasolujen lukumäärä kasvaa aina aikuisuuden kynnykselle. Sen jälkeen vain niiden koko voi suurentua tai pienentyä, joten rasvaimulla todella vähennetään rasvasolujen lukumäärää . Tämä ei kuitenkaan tarkoita pysyvää painon alenemista, koska jäljelle jääneet solut voivat edelleen laajentua. Tyypillisiä laajoja rasvaimukohteita ovat vatsan seutu, kyljet, reidet ja pakarat, joista jopa useita litroja rasvakudosta voidaan poistaa. Pienempiä usein kästeltyjä alueita löytyy kasvoista, kaulasta, leuasta ja rinnoista.
Aiheesta lisätietoa:
www.stadinplastiikkakirurgia.fi/rasvaimu/
www.medimatkat.fi/terveyspalvelut/rasvaimu/
Konsultaatiossa mieluiten leikkauksesta vastaavan plastiikkakirurgian erikoislääkärin kanssa on hyvä leikkaussuunnitelman lisäksi paneutua toimenpidettä edeltäviin terveysselvityksiin ja lääkitykseen, leikkauksesta toipumiseen, jälkihoitoon ja seurantaan sekä operaation haitta- ja riskitekijöihin.
Pienehköt rasvaimut tehdään yleensä paikallispuudutuksessa mutta laajemmissa käytetään myös selkäydinpuudutusta tai nukutusta. Toimenpiteen kesto vaihtelee välillä 1 – 4 tuntia. Viime vuosina suuri osa Suomessa tehdyistä rasvaimuista on tehty hellävaraisella vesisuihkuavusteisella WAL-tekniikalla, jossa sykkivä painevesisuihku puudutusaineineen pehmentää ihonalaista rasvakudosta helpommin poisimettävään muotoon kuitenkaan hermoja ja verisuonia rikkomatta.
Pienestä leikkauksesta voi kotiutua jo samana päivänä ja suuremmista yleensä vuorokauden kuluttua. Muutaman päivän kipulääkitys ja tulehduksia hoitava antibioottikuuri ovat useimmiten tarpeen. Ensimmäisinä viikkoina leikkaushaavat, turvotus, mustelmat, mahdolliset verenpurkaumat ja ihotunnon muutokset varsinkin laajempien rasvaimujen jälkeen vaativat huomiota ja hoitoa. Turvotuksiin kylmähoito ja hyvien tukitekstiilien 2 – 4 viikon käyttö on suositeltavaa. Laajoissa jalkojen rasvaimuissa myös kohoasento ja hyvät hoitosukat auttavat ja myös pienentävät veritulpan riskiä. Yleensa kevyt liikunta on eduksi mutta raskasta liikuntaa ja fyysistä työtä on alussa syytä välttää.

|